Ajatella että mäkin olin joskus ihan pikkunen vauva. Semmonen ehkä 50cm pitkä ja 3-4kg painava pieni rääpäle jolla oli kaikkien mielestä sillä hetkellä maailman suloisimmat siniset pikku simmut ja söpöt pikkuruiset sormet ja varpaat. Sellanen tosi pieni ihmis lapsi jolle joka päivä kaikki oli jotain aivan uutta ja ihmeellistä ja kaikki ihasteli ja sai olla huomion keskipisteenä. Kaikki sanoo "voi ku se on sulonen" tai "se on ihan äitinsä näkönen" ja vaikka mitä muuta niin söpöö ja mukavaa.

Joskus mäkin olen ollut se neli vuotias pikku tyttö joka kulkee pihalla isän perässä ja kyselee "iskä, mitä sä teet" ja "mikä toi on?" ja sitten seuraa kysymys "mitä se/sillä tekee/tehdään".  Joskus aikoinaan kauan aikaa sitten minäkin olin se pieni lapsi jonka suurimmat huolet olivat tyyliin "äiti, äiti, mun nukelta irtos pää" tai "iskä, tos on hämähäkki"  voi tuota onnellista elämää.

Kerran minäkin olin se lapsi jolla oli ensimmäinen koulu päivä. "Voi että teidän pikku tyttökin menee jo kouluun" Siitä ne huolet sitten lopullisesti alkokin -.-  Joskus tosiaan olin se pieni lapsi joka lähti kouluun.
Olin myös se lapsi jonka koulunkäynnistä muut oppilaat tekivät yhtä helvettiä.

Joskus minäkin olin se tyttö joka pelkäsi yläasteelle siirtymistä ja oli kauhusta kankeana sinä aamuna kun piti yksin mennä sinne uuteen kouluun ja kohdata ne isot ja pelottavat vanhemmat oppilaat. Ne uudet koulukiusaajat. Joskus minäkin olin se nuori joka lähetettiin psykologille terkkarin huolestumisen takia.

Joskus minäkin olin se nuori joka jätti koulut kesken ja muutti muualle pakoon entistä elämää ja kiusaajia.
Joskus minäkin olin yksinäin uudessa kaupungissa kaukana kotoa. Kuljin vaikeita polkuja.

Elämä on kovaa. Jotkut pääsee helpommalla mutta kukaan ei selviä täysin ongelmitta.
Nyt minäkin olen selvinnyt menneistä ja hätistänyt menneisyyden kiusaavat haamut nurkista ja elän lähes normaalia elämää.

Nyt minulla on työ paikka, oma asunto ja mies. Nyt minusta on tullut myös ihanan pienen tytön täti.
Nyt voin vain toivoa että tämä ihana kaksi kuukautta vanha tyttö jolla on maailman kauneimmat pienet siniset silmät ja jolla on aivan ihanat, suloiset pikkuiset sormet ja varpaat, että hän selviäisi tästä elämästä sillä helpommalla.