Olin toissa iltana oven raossa tupakalla tuossa etupihalla ja tuli jostain aivan yhtäkkiä mieleeni tälläinen sanonta. Siinä sitten aloin miettiä asiaa enemmänkin näin niinkuin elämän kannalta.  No eihän se kivi tosiaan voikkaan sammaloitua jos se on kokoajan jatkuvassa liikkeessä. Ehkä tämä sama pätee ihan yhtä hyvin meihin ihmisiinkin. 

Ajatellaanpa vaikka näitä meidän teräs mummoja ja teräs pappoja jotka vielä kaheksan kymppisenä mennä viipottaa täyttä häkää ja touhuaa niin ettei tämmönen pari kymppinen sohvaperuna pysy perässä xD Meidänkin entinen naapurin mummo oli päälle 80 v. ja siellä se vaan asu edelleen tyytyväisenä omassa talossaan ja teki joka päivä polttopuut, piti talon järjesyksessä ja teki vielä ruuatkin ja kaikki. Siis että miten se oikeen jaksaa!

Sitä tuli monta kertaa ihmeteltyä..

Niin että jos sitä pysyy vaan liikkeessä ja touhuaa kaikenlaista niin eihän sitä ehdi rappeutuakkaan eikä juuttua paikoilleen. Ei edes sata vuotiaana   Mikään ei sammaloidu eikä kangistu paikoilleen jos vaan pysyy aktiivisesti liikkeellä.